Taas jalat liian tukevasti kiinni maassa

Runoilija Niinkuin ennen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.4.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

''Sellainen hänen sielunsa oikeasti oli, mutta nyt se oli kuohilas, pelkkä köntti rapautunutta kiveä ja ruostetta, ja se väitti hiljaisella mutta sitkeällä äänellä kaikkea vastaan, teki asioista häpeällisiä ja pahoja ja rumia, eikä se yksinkertaisesti sallinut hänen olla hyvä''
 

Minä olen säälittävä,
hän ajattelee ja puhuu siitä
niinkuin puhuisi säästä.

Sinä olet särkenyt kaiken jo.
Minä olen taas maan pinnalla,
minä olen taas tietoinen rikkinäisyydestäni,
jonka koitin itseltäni piilottaa.

Minä tahdon karkuun,
tahdon jonnekin josta näkee ovisilmästä rappukäytävään,
tahdon olla kuin vieras itselleni taas.
Tahdon olla vieras sille osalle itseäni,
joka huutaa,
''sinä olet onneton, sinä olet rikki.''

Selite: 
Tiedän, etten saisi.
Kategoria: 
 

Kommentit

tää on hyvää tekstiä.
pidin paljon

Epätoivoinen ja kaunis. Etenkin pidin tuosta rappukäytäväkohdasta. ^^

Sangen koskettava. Hyvä teksti.

Sangen koskettava. Hyvä teksti.

" Tahdon olla vieras sille osalle itseäni "

Surullisen, kipeän kaunis. Pidän, paljon.

erittäin koskettava, kauniisti ja tunteella kirjoitettu.(:

Tykkään. Tykkään muuten ihan älyttömästi!

 

Käyttäjän kaikki runot