Lohtukehto

Meri tuli luokseni, kun heräsin
ja vei yltäni tummat, painavat verhot.
Niistä tuli osa ulappaa ja taivaanrantaa,
sitä, jota katsotaan kaukaa
päästämättä luo,
sitä, jota ei enää tunneta,
mutta vielä muistetaan

Sain ihon,
sain aaltojen kantaman ihon,
pehmeän, kuluttamattoman, painaumattoman ihon,
joka ei laineilla hävennyt alastomuuttaan