Allodoksafobia

Tiesinhän minä
mihin tämä kaikki johtaa.
Kun on ensinmäinen ja toinen omaa suurta halua
olla aina äänessä ja pätemässä.
Vastaanottamassa sitä iänikuista Viimeistä Pisaraa.
Jokaisen päivän kohdalta.

No mutta kolmashan sulkeutui omiin pelkoihinsa,
olla mitään mieltä ensinmäisen ja toisen kanssa.
Olinkin avaintodistajana paikan päällä,
kun lyötyä lyötiin, jotta Heidän väärin koetut askeleet
olisivat hetken aikaa taas julkista ruokaa mässäiltäväksi.

Lyöty pakeni omaan valtavaan mereensä,
jota ruokitte jatkuvilla uhkailuista vuodatetuilla
kyynelillä aina senttilitra kerrallaan.

Tässä meressä aina kausittain uidessa
on kai sellainen sivuvaikutus,
jotta anteeksipyyntö menee anteeksiantamisen edelle,
ja pahoillaan voi olla omasta syntymisestään.
Myöntyä jokaiseen lauseeseen omista virheistään.

Mitäs menit olemaan se viimeinen pisara
joka Heidän astiansa sai tulvimaan.

Hahaa,

Olen avaintodistajana jatkuvassa tragikoomisessa
murhenäytelmässä,
jota jotkut saippuoopperan ystävät kutsuvat elämäksi.

Minä näen tässä vain pelon omille oikeuksilleen.