Hiljainen hetkeni on heti kun olen laitanut lapseni nukkumaan.Sitä ennen lapseni ovat tulleet ainakin seitsemän kertaa eri verukkeilla toivottamaan hyvää yötä jne jne .Kohta kuuluu, voidaanko isä huomenna kuule sitä ja tätä jne.jne.Yhtäkkiä on hiljaista,joko nyt on hiljainen hetkeni,ei.Isä ,menen vaan kakalle,jooko.En voi olla vihainen.Taas viisi kertaa,hyvää yötä.hyvää yötä jne.Hiljaisuus laskeutuu vihdoinkin, hiljainen hetkeni koittaa,ei.Isä ,muista herättää aamulla puoli seitsemän ,jooko?En vastaa, olen nukahtanut-hiljaiseen hetkeen.
Selite:
Tuttua usealle,uskoisin...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä hymyilyttää, vaikka koettuna joskus raivostuttavaa.
Hymyilyttävä runo! Itsekin lapsena tein samaa... Hauska aihe!
Joo näinhän se varmasti on..Mutta kyllä se on rauhoittavaa kun saa kuulla lapsen äänen.Se on kuitenkin rikkaus.
No tätähän tämä on, meilläkin...:) Kivasti runosen tästä pykäsit!!
Muodossa tai toisessa. Mutta ne hiljaiset hetket ovat aina tuiki tarpeellisia.
joo...kovin kovin tuttua:)))))
"mä tulin vaan kattoon vielä ton mainoksen telkkarista...."
;)