Paha, hyvä, vitun tekopyhä, alkaa olla jo tarpeeksi kärsittynä. Älkää ikävöikö, itseänne syyttäkö, suruunne ryypätkö, älkääkä perässä hypätkö. Ei teissä ole vikaa, mulla vaan ei oo enempää aikaa, kaipaa, loputtomuuden syvyyttä ja taikaa. Pyydän, unohtakaa, eteenpäin jatkakaa, oppikaa mun virheistä ja omanne korjatkaa, sillalta nopeesti horjahtaa ku koko maailma päälle romahtaa. Pyydän sitä joka itsensä minulle rakkaimmaksi tuntee, tuomaan muistolleni yhden kynttilän ja valkoisen ruusun, tän kirjeen jälkeen fyysisestä muistoksi muutun.
Selite:
Oho, ajatus siitä millaisen hyvästi kirjeen jättäisin iski tänään aijemmin päähän ja ajattelin kääntää sitä tekstiksi, enkä ole itsekkään pettynyt tähän. :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
