Joka yö mut otetaan useemman kerran hengiltä/ aamulla elos mut kuolleen kengissä/ miten sä luulet et mä selviän/ oon kokenu kaiken, masennuksen ja teini-iän/ mun elämän kivi pomppas yhen ainoon leivän.
Vissiin oon jo henkisesti hengiltä/ mut silti ihmettelen miks mä hengitän/ joka aamu, liian aikasin, jäiset varpaani kengitän, mitä meninkää tekemään/ käteni susta, rakkaudesta pesemään/ ei syy oo sun eikä kenenkään/ syy on mun, mä sen peilist nään/ en oo kykenevä enää henkisesti hengittää.
Selite:
Ahistus, viha, rakkaus ja suru/ kaikki suoraan sydämmestä ne sulle puhuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
