Tuo ruusu punakukka, jonka poimin armaallein,
se kuihtui matkallani, silti hänelle sen vein.
Tuon kauniin punakukka ruusun hänelle mä vein.
Ei tiennyt poika reissultaan palattuaan,
että tyttö oli jättänyt kirjeen porstuaan.
Jossa luki: olen lähtenyt, älä jää mua oottamaan.
-------------------------------------------------
Ei ollut poika ennen epävarma aikeistaan,
oli tytön lähtö saanut pojan täysin tolaltaan.
Ei jäänyt kuin kuihtunut terälehti kukastaan.
-----------------------------------------------------
Kuihtui pojan haaveetkin on mieli apea,
nyt hän istuu yksin töllissään miettien kaikkea.
Mihin suuntaan sitä tällä kertaa matka taittuiskaan.
Hän otti vanhan reppunsa ja sulki pirtin haan,
ei katsonut hän taakseen, lähti vaiti kulkemaan.
Vain tuuli soitti virttään surumieli sointujaan.
--------------------------------------------------
Ei polku tunnu tutulta on askel raskas niin,
kun kaikki kauniit haaveet nyt vaihtui kyyneliin.
Hän vannoi: Enää luota en mä muiden askeliin.
-------------------------------------------------------
Jos joskus vielä rakastaa, hän tohtii uudestaan,
ei kanna kuihtunutta enää mukanaan.
Vaan antaa ruusun kasvaa siinä rinnallaan.
Nyt maantie on se ainoa joka miestä ymmärtää,
ei kysy menneen perään eikä lupauksia jää.
Vain taivaanranta kaukainen on pojan määränpää.
-----------------------------------------------------------------
Hän vaihtoi pirtin lämmön yöhön kylmään huurteiseen,
ja tytön murheen hukutti hän koskeen suruineen.
On kulkurilla kotinaan vain tuuli hiljainen.
-------------------------------------------------
se kuihtui matkallani, silti hänelle sen vein.
Tuon kauniin punakukka ruusun hänelle mä vein.
Ei tiennyt poika reissultaan palattuaan,
että tyttö oli jättänyt kirjeen porstuaan.
Jossa luki: olen lähtenyt, älä jää mua oottamaan.
-------------------------------------------------
Ei ollut poika ennen epävarma aikeistaan,
oli tytön lähtö saanut pojan täysin tolaltaan.
Ei jäänyt kuin kuihtunut terälehti kukastaan.
-----------------------------------------------------
Kuihtui pojan haaveetkin on mieli apea,
nyt hän istuu yksin töllissään miettien kaikkea.
Mihin suuntaan sitä tällä kertaa matka taittuiskaan.
Hän otti vanhan reppunsa ja sulki pirtin haan,
ei katsonut hän taakseen, lähti vaiti kulkemaan.
Vain tuuli soitti virttään surumieli sointujaan.
--------------------------------------------------
Ei polku tunnu tutulta on askel raskas niin,
kun kaikki kauniit haaveet nyt vaihtui kyyneliin.
Hän vannoi: Enää luota en mä muiden askeliin.
-------------------------------------------------------
Jos joskus vielä rakastaa, hän tohtii uudestaan,
ei kanna kuihtunutta enää mukanaan.
Vaan antaa ruusun kasvaa siinä rinnallaan.
Nyt maantie on se ainoa joka miestä ymmärtää,
ei kysy menneen perään eikä lupauksia jää.
Vain taivaanranta kaukainen on pojan määränpää.
-----------------------------------------------------------------
Hän vaihtoi pirtin lämmön yöhön kylmään huurteiseen,
ja tytön murheen hukutti hän koskeen suruineen.
On kulkurilla kotinaan vain tuuli hiljainen.
-------------------------------------------------
Selite:
Rakastaminen alkaa uudelleen,
kun menneisyyden varjot eivät enää kahlitse-
anna ruusun kasvaa rinnallasi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit