Kapeat ahtaat kujat, hämärät kujat ja hälinää.
Paljon ihmisiä sinkoilee sinne tänne, mitään eteensä ei nää.
Vieressä koditon, jonka katseessa on eletyn elämän arvet.
Vierellään ikuinen ystävä nimeltään Mürvet.
Mies katsoo Bosborinsalmeen ja hymyilee sanoen: Virta vie niin etelään ja pohjoiseen.
Sen virtaan oon monta kertaa meinannut hypätä.
Nosta mut Galatan korkeuksiin,
Jotta näkisin vielä tämän kaupungin.
Vielä kerran, vielä kerran ees, niin näkisin tän kaiken kauniimmin.
Aamu valkenee jo, samat tuulet ne vieläkin huokaisee.
Merensuolainen tuoksu ohi naamani pyyhkäisee.
Nuo muistot eilisen jätti jäljen ikuisen.
Nyt muistikuvia mieleeni maalailen.
Kultaiseen sarveen tahdon palata uudelleen.
Se sama mies katsoo Bosporinsalmeen ja hymyilee, Ei aijo enää vaipua synkkyyteen.
Siihen ajatuksen loukkoon on moni meinannut vajota.
Nosta mut Galatan korkeuksiin,
Jotta näkisin vielä tämän kaupungin.
Vielä kerran, vielä kerran ees, niin näkisin tän kaiken kauniimmin.
Selite:
kävin ekaa kertaa matkoilla istanbulissa ja sain matkamuistoja
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit