27 päivää vuoden alusta,
27 päivää, joiden aikana ei yleensä tapahdu mitään.
Päivä viisi,
hiljaa nukahtaa,
hiipuen pois tästä maailmasta.
Tieto vaientaa,
kymmenet ovat hiljaa,
sen suuren surun edessä.
Elämä jatkuu.
Päivä kolmetoista,
oman käden kautta,
kyllästyi jo maailmaan.
Jälleen kymmenet hiljaisina,
jotenkin yrittävät käsittää,
sen kaiken todellisuudeksi.
Aurinko nousee silti.
Päivä kaksikymmentäseitsemän,
ja kerrot,
että sinäkin lähdet pian.
Eikä yhtäkkiä olekaan,
enää kuin minä,
joka yrittää vielä jaksaa.
Pitäisikö minunkin hävitä elämässä,
kuukauden viimeisinä päivinä,
vain kolmekymmentäyksi päivää vuoden alusta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullista... Useita ystäviä menettäneenä olen sitä mieltä että kannattaa jatkaa, entistä päättäväisemmin elämän tähden, jokainen päivä on lahja. Mahdollisuus opetella rakastamaan ja ymmärtämään.
Jaksamista menetysten keskelle! Iloisiin päiviin naurua ja lähimmäisten huomioimista, surullisiinkin päiviin lohdutuksen kultareunus mustien pilvien syrjään.
Hyvää syntymäpäivää sinulle.