Valloitit minut kuin
syöpä valloittaa lapsen
Sinusta tuli minä
minusta sinun parasiitti
Veit minulta kyvyn
kirjoittaa runoja
Veit kolme vuotta
kuolevaisuudestani
Elin pääni sisällä
bonsai-elämää
aina sinun säännöilläsi
Tahrasit käteni
kunnianhimoon
Kuiskasit korviini
satuja menestyksestä
Sait minut uskomaan
olevani erikoinen
Ja kun ehdin upottaa
hampaani siihen makuun
Sinä veit sen pois
leikit minulla, pienellä
Loputon yhtäjaksoinen
maksimiponnistus
Ja ikuinen pr-hymy
suu täynnä paskaa
Petit minut
uudestaan ja uudestaan
Syytit siitä minua
uskoin kun en voinut muutakaan
Pistin itseni likoon
sinä keräsit kunnian
Annoin kaiken ja epäonnistuin
sinä piiloudut taakseni
Olet kaikkialla
ja et missään
Olet aivan kaikki
ja kohta et mitään
Sinua on mahdotonta
pukea sanoiksi
Edustan vain sinua
aukinaiset ranteeni
vuotavat sinun vertasi
Olet kiedottuna minuun
olen pakotettu antautumaan
Vihaan sinua
omaa luomustani
omaa itseäni
Olet ainoa joka
ymmärtää minua
Estät minua
puhumasta muille
Olet pelkuri
jätit minut pulaan
Sinä teet minusta
niin säälittävän
Rakastan sinua
muut eivät ymmärrä minua
Voitaisiinko vielä
yrittää uudelleen?
Jos yritän enemmän
lupaan olla parempi
Tällä kertaa
asiat ovat erilailla
.
.
.
Olet konkursissa
oleva yritykseni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä vois kerätä palasia omastakin elämästä... Pistää miettimään.
Tästä vois kerätä palasia omastakin elämästä... Pistää miettimään.
Tästä vois kerätä palasia omastakin elämästä... Pistää miettimään.
Tästä vois kerätä palasia omastakin elämästä... Pistää miettimään.