minun olisi siis palattava
jälleen sinun lähellesi
vaikka meistä molemmat
tietää
mihin se lopulta johtaa.
emmehän me sille mitään voi
tai ehkä voisimmekin
osa meistä ei vain edes tahdo.
aina uudelleen
me kierrämme ympyrän alkuun
ja tulee taas aamu
kun havahdumme toistemme sylistä
annamme viimeiset suudelmat
vaihdamme viimeiset
äärettömän surulliset
katseet
ja vannomme
että sen täytyy loppua
lopullisesti
siihen.
silti se ei koskaan lopu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Liikuttava. Todellinen.
Kauniisti kerrottu tilanteesta joka monelle tuttu. Näen tässä kaksi mahdollista asetelmaa, itselleni tutun "vanhan suolan janon" ja sitten kaksi petollista tässä pettämässä jotakuta autuaan tietämätöntä.
Usein joutuu miettimään missä
Rakkaus, missä riippuvuus, kiintymys.
Vaikeaa irroittaa otetta Rakkaudesta,
joka on antanut niin paljon.
Aihe on tuttu, mutta tämä
on siitä hyvin, omintakeisella
tavalla kirjoitettu, Runo.
Lukijaa koettaa avoimuus, rehellisyys.
Ei turhia korulauseita, vaan
alusta loppuun valittu taso, tummuus.
Persoonallinen, hyvä Runo.