Päinvastaisissa unelmissa

tahdon pois,
kuin tuuli tuudittamassa
höyheniä,
ja höyhenet
juttelemassa linnuille,

kun kukaan muu
ei tahdo enää kuunnella.

Tahdon elää pilvissä,
rakentaa pilvilinnoja,
omaa valtakuntaa,

ja tuntea itseni
prinsessaksi.

'Toivoton pikkuinen' ,
maalaukset maailman kauneudesta,
eivät toteudu koskaan.
Sirpaleet elämän onnesta
viiltävät kehoon
julman maailman,

eikä kukaan ole
paikkaamassa haavoja.

Kaikki mitä ihmiset
näkevät,
on pieni arpi kehossani.
Eikä tarkoitus
ole tulla sokeaksi,
vain pelkästään
piilottaa katse totuudelta.

Ja nyt kerrankin,
kun kukaan ei enää
tahdo nähdä,
on paha
jakanut viettelyksensä.
Nukun vihollisen seurassa,
joka vie minulta kaiken,
mihin pystyn.

Nyt eksyneenä uneen
leijailen pohjoistähtien alla,
pistämässä itseäni
kuihtuneilla ruusuilla

ja avautumassa
häkkilinnuille.