Sinä olisit ollut se kylki, johon voisi kasvaa kiinni

Runoilija innA

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 17.4.2018
Viimeksi paikalla: 26.10.2023 21:32

Asuinpaikka: Tampere
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
13.6.1992

 
Viimeisinä sanoina '"koita pärjätä"
ja tuskin edes nyökkäsin
paetessani siitä pelkääjänpaikalta

Aivan kuin vanhasta muistista
minä päätin eksyä valomerkin jälkeen
sinne, missä joskus oli turvallisempaa
kuin missään muualla. 


Enkä minä tahallani
mutta kun on juonut yhden liikaa
ja valmiiksi on jo niin rikkipoikki ja pihalla
ja siihen päälle vielä se pirun ikävä.



Kaiken jälkeen ja kaikesta huolimatta
jaksoit vielä vähän olla kuin ennen. 

Ja me oltiin hetki niin kiinni,
iho vasten ihoa ja enemmänkin. 


Enkä minä koskaan ikinä enää olisi halunnut olla irti. 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ikuisuuden ikävä. Toiselle tuntuu olevan myönnytys se, että antaa sinulle hetken kuten ennen.
Jotenkin niin todellista ja kipeää ja.. pysäyttävää. Ihan äärimmäisen vangitseva tunnelma, vau! 
Koskettavaa kerrontaa, hyvin saa oikeanlaiseen tunnelmaan <3
 

Käyttäjän kaikki runot