Ei tule yötä
Löysin kadonnutta kultaa takaa kuiden muiden
tämän avaruuden jälkeen matkasin kauemmas vielä kaiken taakse
pieniä muistoja keräsin taskuun ei liikaa ei painoksi vaan tunnusteltavaksi
siellä rannalla
missä makasimme aallot olivat rauhassa
tumma vesi hiljaa ei kurotellut nuollakseen jälkiä silotellut hiekkaa
niin
palasin tähän ja muistin vanhentuneeni
käsien kämmenviivat syväjuonteet karheat
täällähän
ei tule yötä
tähdetkin vain ilmestyvät
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit