Hiljenee huuto, putoaa raaja,
kun mestarimestaaja sivaltaa.
Taivas on kuuton, silmissä kiiltää,
kun viiltää kilpaa hilparillaan.
Syntinsä suuri sydämen mustaa
ja maineen mädäksi maaduttaa.
Kynsien alla vain ivaa ja pilkkaa.
Olonsa koiriakin kuvottaa.
"Yritätkö päästä Jumalan pöytään
vaiko Saatanan seuraksi?
Toinen eksynyt toisen löytää.
Yhdessä eksyvät seuraavaksi."
Nimensä vajosi verivirtaan,
erosi pölkyllä isännästään.
Kasvojaan saanut hän näyttää ei muille.
Huppunsa hukutti ne punaiseen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voisin melkein itkeä ilosta, kun saan lukea uuden runosi. Ehkä hienoin asia tässä päivässä.
Runon nimi antaa odottaa paljon. Vastakkain asettelu toimii -tässäkin. Runosi ei ole kovin kesäinen, tunnelma hipoo tunteiltaan jotakin hyvin kylmää. Kokonaisuus on karmiva, kuvottava ja pelottava. Vahva, myrkyllisen oloinen. Tässä on sitä sanojen taivutusta ja tunteikkuutta, mistä pidän runoissasi.
Olen minä tätä kaivannut.. ja odotan näitä paljon paljon lisää, ettäs tiedät, senkin runoilija. Jättesuuri kiitos.