Sylissämme lepää lohtu,
sylissämme lepää
itse sarvinen saatana,
ihmisparka avuton.
Tahdon maistaa suussain viinin,
tahdon maistaa happaman.
Tahdon sinut Pariisiin.
Tahdon levon, suudelman.
Käteni on kädessäsi.
Puutuu mieli, puutuu käsi.
Eroamme metsän varjoon.
ja pahuus valtaa maan.
Kukkinut on kuolon kohtu,
kukkinut on myös
mielessämme murhanjano,
pahuus ikuinen.
Vihaan turhia puheita ja
vihaan kaikkea olevaa.
Tahdon vain sinun pariisi.
Enempää en enää pyydä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvin kirjoitettu.
pidin (:
Ovela. Luin tämän jo aiemmin, mutta en silloin ehtinyt arvostelemaan. Maj Karmamaisuutta, älykkyyttä, toistoa, tunnelmaa, kaipausta ja rakkautta, yksinkertaisuutta, voimakkaita sanoja ja tunteita. Voiko runolta enempää vaatia?
Kolmas kappale jäin vähän avoimeksi. Sen viimeinen rivi jotenkin on.. epäsopiva. Kielikuvana hieno, mutta lause on lyhyt. Lisäksi pilkkua viilaten siinä on kielioppivirhe: kuuluisi olla "lehdet putoavat". Hyvin se kuitenkin herättää tarkkaavaisuuden. Vavahduttaa. Mutta niinhän se on -kielioppisääntöjä rikotaan, kun ne osataan.
Etpä osaa kirjoittaa runoa, josta en pitäisi.