Viikot vierivät viimeistä niittiä odotellessa.
Elää, muttei ole läsnä elämässä.
Voisiko olemisen unohtaa, maiseman kääntää ympäri ja kadota sinne, minne edes ristin sielu ei eksyisi?
Toisaalta saarikaan ei ole enää autio, jos menen sinne.
Itsehän olet tiellesi ajautunut, itse itsestäsi irtautunut.
Vetää hiekkaan viivaa perässään
– vuoroveden jälkeen en ole enää olemassa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sielukas monologi