Olethan viisas

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
529
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 3.2.2026 9:47

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 
sanot minulle, että olen hukassa
ja minun tulee löytää itseni
tavatakseni sinut
 
olisinko silloin viisas
sillä sinun tulisi hukata maailmasi
ymmärtääksesi minua
 
mitä luulet, kumpi on helpompaa
löytää itsensä tietää totuus vai
kadottaa maailma ja rakastaa

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno runo.
Kiitos Anatta
No jaa.
Mikäs täällä helppoa olisi :)
Jokainen valitsee tiensä, ajatuksensa ym kaiken.

Kallistun kyllä tuohon:
kadottaa maailma ja rakastaa!
Kiitos kiva vastaus, kadotat maailmasi, rakkauden tähden :)
Hieno runo
Kiitos Anjuska
Viisas en ole, ainakaan noin vakavaan aiheeseen..
Hmmm...rakkaus on monimutkaista, se
mullistaa elämän, eikä aina mene kuin
"strömsössä" ;) Ehkä pitää heittäytyä,
rohkeasti vain, niinpä! 
 
Sitähän se rakkaus, se vie heittäytyjät mukanaan, joita ulkopuolinen maailma ei aina ihan viksuina pidä.
Hohhoijaa! Ihmissuhdeasioissa on enemmän hukassa kuin ketussa!?! Vai miten se nyt menikään? Ja tuon runo nimi jäi hieman vaivaamaan... "olethan viisas", sen kun voi käsittää niin monella tavalla! Pistit pahan maapähkinän maanantain purtavaksi!
Mitä luulet syökö ketut maapähkinöitä :D , sanotaan että
lottoaminen on helpompaa kuin parisuhteen rakentaminen,
 
Taitaa tosin ollaa niin, että kummassakaan ei pärjää ilman onnea.
Tätä vois lukea yhden illan... tykkään !!
Kiitos olen ylpeä siitä, että pidit tästä.
Pysäyttää upea pohdintasi... :)
Voi Kiitos
 jossakin sanotaan että pohtimalla saattaa sanoa sanan oikeaan aikaan,

tosin sattumallakin on sanottavansa,

mutta hätäinen ehtii ensin puhumaan.
Kimurantteja koukeroita joutuu kokemaan puolin ja toisin
saavuttaakseen tunteen ja älyn "kultaisen keskitien."
Niin antamista miellyttävää ottamista,
olemalla hyvä anteeksi pyytäjä ja antaja,
kiitos on arkea ei arkinen,


mikään ei ole helpompaa kuin epäonnistuminen 
aito tahto se on teon mitta
 tulkoon tulos toisena 
Niin kirjoitat hyvin syvin ajatuksin
jäin oikeasti pitkiin mietteisiin
runo on viisas
Kiitos hienoa kun pidit tästä
luulen runosi pohtii hahmotellen erilaisuutta hetken nautinnon ja rakastavan hallinnan välillä, joillekin hetkiin heittäytyminen onnistuu milloin vain, hallinta ja rajoittava rakkaus lienee useimmille, jollei koettu, niin ainakin elämässä nähty vuorovaikutustapa, ehkä viisautta on omien tarpeittensa erottaminen ja eläminen itselleen rehellisenä, vaikka vähemmän viisaana (naivi sinisilmäisyys voi olla tyhmyyttä tai sitten mitä suurinta viisautta)

 
Onpas hienosti ajateltu
Tuosta, etenkin alusta, tulee mieleen, että jos toinen on hukassa, eikä tunne edes itseään, niin miten ikinä toinenkaan voisi oppia tuntemaan... ja tuntematta on vaikea ajatella mitään ihmeempää suhdetta... Hyvä runo, ajatuksia herättävä.
Mukavaa että sain sut ajatuksiin, kiitos
Tämä oli aika hieno ja onnistunut, kertoo kyllä totuuden moniin asioihin. Viisaus ei asu meissä sanoi apulanta, mitäpä jos jokainen löytäisi ensin itsensä ja sitten miettisi mitä  hukattu rakkaus tarkoittaa. Onko se totuutta tärkeämpi vai pitäsikö sen totuuden hukkua, jotta rakkaus voisi elää (olla totuus). Pidin tästä.
:D kirjoitat viisaita sanoja,
 Kiitos enpä ole tuota apulannan sanoitusta ennen paljon ajatellutkaan sehän on upea
Hieno runo! Pakottaa pohtimaan ja vieläpä tunnustamaan, ettei itsestä löydy yhtään mitään vastausta. Askel, askel, vasen kaks kolme..
kiitos olen joskus jonkun kuullut sanoneen niinkin, että totuus on kaiken viisaudenkin yläpuolella, niin ja tietenkin sen että rakkaus voittaa kaiken.

"Ja tiedän mitä rakkaus on. Se on kaikkea. Se on kyyneleitä poskella. Se on intohimon kuumuus hiljaisena hetkenä. Se on tunne tarkoituksesta pimeimmän tunteen keskellä. Se on kaikki. Se tulvii jokaiseen soluuni jättäen minulle niin kovin vähän valinnanvaraa. Se huutaa, huutaa niin kuin hän, joka tietää mitä tarvitsee. Huutaa hetki hetkeltä lempeämmin ja samalla kovempaa. Olen oppinut kuulemaan rakkauden äänen. Olen oppinut kunnioittamaan sitä. Sen kuiskauksesta on tullut huuto sisälläni. Huuto, joka peittää alleen kaikki muut äänet. Nekin, jotka yrittävät houkutella minua vanhaan. Kuulen ne kaukaisuudesta, joskus kaiku tuo ne voimallisesti kuultaviksi. Silloin rakkaus minussa voi olla hetken hiljaa, antaa tuon äänen luulla, että se on saanut ohjakset. Vain huuhtoakseen kuiskauksellaan tuon kaiken sinne, mistä en enää sitä tavoita. Olen ymmärtänyt, että tila minussa täyttyy nyt kuiskauksesta. Se täyttyy niin, ettei huudolle ole enää majapaikkaa." 

Vastauksestasi tuli tämä heti mieleen. Kiitti monenlaisten ajatusten ja fiilisten herättelemisestä. 
Kiitos kirjoitat kaniita tunteita.


voisitko olla vain ajatus
sanoa,
kuunnella ihan hiljaa,
 
ei tahdoit koskettaa
rutistaa,
kuulla sen kun sydän kuiskaa
 
voi rakkaus
 
Oon ( ja luen) ihan hiljaa :D

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot