sinua kaipaan

Olit kuin kaunis aamunkoi.

Niin paljon uutta, ja samalla vanhaa,

mutta silti jotain niin kiehtovaa.

Huokaan yön saapuessa,

kun se salavaivihkaa saapuu

luokseni tuoden pimeyden mukanaan.

Silmäni tottuvat pimeyteen,

ja voin aistia vaaran tuntua ilmassa.

Olen tässä ilman sinua,

ja vaistoan petoeläimet lähelläni.

Olit turvasatamani, ja suojelit minua kaikelta.

Nyt olen onneton ilman sinua,

mutta tämä on sitä elämää.

Elämä ei aina voi olla ruusuista.

Vaikka elämä onkin välillä rosoista,

silti se on ainutlaatuista.

Utuisin silmin jatkan elämääni,

luottaen siihen että kaikki asiat

kyllä järjestyvät omalla kohdallani.

Ja koskaan ei pidä luovuttaa.