kuutyttö93

Kuljen varhain aamulla luontopolulla, lintujen viserrystä kuunnellen. Usvaa näen pelloilla, ja pensaikoista kuulen rapinaa. Metsän eläimet sielä varmaan uteliaina minua tarkkailevat. Siinä kävellessäni mieleeni tulvivat kasvosi, ja lempeä hymysi. Hymynkaari nousee kasvoilleni, kun niitä hetkiä muistelen, kun sain viettää aikaa kanssasi. Olit silmissäni ihana, ja jollain tavalla erityinen. Sinun lempeä katseesi, sekä hurmaava hymysi, sai minun jalkani veteläksi, ja mieleni leijumaan maankamaran yläpuolelle. Teit minut onnelliseksi, ja niin rakastetuksi. Ja jollain tavalla tunsin olevani täydellinen nainen sinulle. Minun ei tarvinnut teeskennellä sinulle, eikä olla teennäinen. Sain olla juuri se suorasanainen, ja aito ihminen, mikä sisimmässäni olen. Yllättäen ajatukseni katkeavat, sillä havahdun siihen, että joku koskettaa oikeata olkapäätäni. Ja kuulen tutun äänen, joka sanoo. "Hei Linda! Sinäkin olet näköjään lähtenyt näin aamuvarhain kävelylenkille. Mitä sinulle kuuluu?"

Käänyn ympäri, ja tunnen kuinka puna leviää kasvoilleni. Ei voi olla totta, edessäni seisot sinä. Mies jota olen kaivannut, sekä ikävöinyt. "Hei Jonne. Olen vähän hämmentynyt kun törmäämme näin toisiimme. Siitä on aikaa kun näimme viimeksi. Minun on pakko sanoa, että näytät todella komealta. Ja minulle kuuluu ihan hyvää. Olen töissä edelleen siellä sokoksen kosmetiikka osastolla. Mitäs sinulle kuuluu?" "Minulle kuuluu myös ihan hyvää. Ai kiitos paljon. Pakko sanoa Linda, että et ole muuttunut mihinkään suuntaan viime näkemästä. Tarkoitan siis sitä, että olet yhtä kaunis kuin aina ennenkin. Asutko muuten vielä yksin?"
"Mitä tarkoitat?" Kysyn mieli hämmennystä täynnä, ja taidan jo arvata mitä ajat takaa. "Tarkoitan sitä tietenkin, että oletko vielä sinkku?" Silloin onnellinen hymy nousee kasvoilleni, ja vastaan. "Olen." Silloin   katsot minua juuri sillä katseella, mikä sai minut aina hullaantumaan. Ja hetken päästä sanot hieman käheällä äänellä. "Tule tänne Linda." Astun aluksi muutaman askeleen sinua kohti, ja lopulta rohkeasti päätän syöksyä syliisi. Kiedot vahvat kätesi vartaloni ympärille, ja kuiskaat. "Tätä hetkeä olen odottanut, että saan pitää sinua lähelläni, ja olla ikuisesti sinun. "Tarkoittaako tämä sitä että haluat, aloittaa parisuhteen kanssani?" Kysyn melkein kuiskaten. "Kyllä" "Tämä oli varmasti kohtalo että me kaksi satuttiin lähtemään samaan aikaan ulkoilemaan." Sanon, ja silloin katseemme kohtaa, ja huomaat kyyneleet kasvoillani. Kuivaat ne kavoiltani, ja annat lopuksi hellän suudelman.