Sotalapsi

Lapsuuden leikit
leikitty on,
kun koti on maailma
koditon.
Lapsuuden unet
nukuttu on,
kun murrettu unelma
on suojaton.

Tää polku vei kotiin:
on kasvanut umpeen.
Täällä näit joskus
sä kauneimman lumpeen.

Vaan enää on täällä
vain suunnaton kolo,
ja sydämen mykkä
ja turtunut olo.

Jos lohduttaa: syy ei oo sun.

Lapsuuden muistot
hankittu on,
kun katse on aikuinen,
tahdoton.
Lapsuuden ilot
iloittu on,
kun kaadettu maailma
on viaton.

Tää polku on sinun.
Sen toi elinolot.
Metsään sai jäädä
ne kuopat ja kolot.

On jäljellä täällä
se aikuisten taakka.
Sun työkses jäi kantaa
se kuolemaan saakka.

Jäi taa aika lauleskelun.

Jos lohduttaa: syy ei oo sun.