Kun revitään rakkaus rinnasta riisutun
– katkotaan kallehin ken kulkikaan –,
kun tapetaan toverit takomat taistelun
– ruhjotaan riimisi romuksi vaan –,
kun poltetaan pihaset pilaten portitkin
– maailmaas muovataan maitten menoon –
kun kokokseen kotisi kyhäsi kierokin
– tirvastaan tupasi tuo turmioon. –
On yhäti yhteys Murretun miehen.
Se siitä ei lähde.
Se sinulle jää.
Sen loputon lähde
luihin levittää.
Ei tarvo se tiehen,
vaan yöt vaikeimmat ylittää.
Kun heinänään harveni huonehes hallitus
– särettiin sukuas sun solkenaan –,
kun kansasi kalleimmat kahmasi kauhistus
– sydänyö salasi sen sukkelaan –,
kun manataan mielesi muistosi mustaten
– tuntehes tärväten tuo tallataan –,
kun mureten menetät mahtisi mainitun
– kunniaas kaihoten käyt kulkemaan –,
On yhäti yhteys Murretun miehen.
Se siitä ei lähde.
Se sinulle jää.
Sen loputon lähde
luihin levittää.
Ei tarvo se tiehen,
vaan yöt vaikeimmat ylittää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi