Haltiametsässä

Runoilija LeastPowerfulPilgrim

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.8.2009
Viimeksi paikalla: 8.10.2016 21:06

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

Syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla. Kuitenkin kalliilla hinnalla lunastettu.
 

Koivut peittää keltapuna.
Tuuli kuiskii rohkaisuna
- Niin kuin herää koivu, kuusi
yllään kasteviitta uusi,

avaa kultasilmäs sinä!
Näe helmin säihkyvinä
säikeet viitassasi tässä.
Sylissä
olet Edelemen ikimetsässä.

Pian näet hahmon lähestyvän
viisaan, kauniin sekä hyvän.
Nyt hän, haltioista vanhin,
kertoo metsää juhlavammin:

Pohjan myrskymailla Uuvuit.
Tänne aamun siivin saavuit.
Haavas hoidettiin kylässä.
Hengissä
pidetään jokainen kultametsässä.

Tunnet kehos hyvinvoivan.
Sitten kuulet torven soivan.
Kuulet huudon aseisiinne!
Hyökkää peikot huoneisiinne

männinkäiset mukanansa,
sekä soiden hiisikansa!
Vanhin kaihoaan ei peitä.
Kysyy: Auttaa suotko meitä?

Taistelo tuo tulikiven.
Toivon viimeinenkin hiven
kaatuu kanssa etumuurin,
näin kun saapuu peikko suurin.

Heräät. Metsässä on yö nyt.
Liekit monen puun on syönyt.
Sataa. Yksin pimeässä
tiedät: tässä
on yhä hyvä surumetsässä.

Selite: 
Fantasiaa. Ensimmäinen hoiperteleva yritykseni. Toivottavasti pidätte.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot