Vaeltelen valtateitä
hennoilla paljailla jaloillani
kävelen jalat verellä
suorat kädet
melkein maata laahaten
jokainen astel pistää
enemmän ja enemmän
jokainen haava aukeaa
jätän punaisia jalan jälkiä
sirpaleiden valtateille
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tää on raadollinen, mutta kaunis. ja kiitos arvostelusta.
Tässä tulee fyysistä tuskaa. Peittääkseen sen henkisen? Kysymyksiä tuli enemmän kuin liikaa.
Tämä on lyhyt, mutta lyhytkin voi olla hieno. Ei ainakaan liian selittelevää tule.
Minuun tuo kipu koskee, kun voin samaistua tuohon tunteeseen lukiessani.
Taitavaa! Pidin kovasti.
Voi että tämä oli hyvä!
Hienosti kirjoitettu ja nätit ovat sanavalinnat myös.
Upea runo!
Pidän tästä kovasti.
Nimi on todella upea, ja runo myös.
<3
Hieno, kertoo osuvasti kuinka elämä satuttaa tehden uusia haavoja vaikka entisetkään ei viellä ole parantuneet.
tämä on niin koskettava, etten osaa oikealla sanalla kuvata.
Kerrot niin osuvasti siitä, kun pitää vaan mennä läpi sen tuskan ja kuinka se sattuu.
Mutta se tekee sinut vahvaksi elämän tiellä.
Tää on tosi kaunis.
Tykkäsin.