Pakkasherra ja Lintunen

Lehtipeiton on saanut maa,
timantit tekevät jo tuloaan.
Ei tiennyt Tyttö mihin matka vie,
kun jätti kotivalot kauas taa.

Vettä pitkin se hiipi,
oksien välistä kuin varas,
kutsun kuullen tuulen mukana,
sulosävelin kietoi syleilyyn.

Veri kuumana juoksi routaan,
jäätyneen sydämen sai sykähtämään.
Ojennettu käsi ja lupaus,
voiko lintunen kieltäytyä vapaudesta?

Hitaasti leijui harso päälle maan,
peitteli lapsensa uinumaan.
Kotilieden lämpöön ei palata voi,
hyisen todellisuuden Pakkasherra toi.