Näin oikein "kultaseni,
oli naurunpilke silmissäni,
kun katsoit minuun
ihmisten keskellä.
En elämään pysty
ilman sinua niin luulit.
Nyt nauran sillä näen,
olisit minut tuhonnut.
Pöhöttyneet kasvosi,
sotkuinen tukkasi,
paniikki silmissäsi,
ne saavat minut hymyilemään.
Ei ole enää katkeruutta,
ei kaipuuta sinuun,
ei rakkautta eikä vihaa,
sinä olet kuollut minulle.
Selite:
Yksi sana enää; hyvästi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienosti kirjoitettu runo..!