kuinka tähdet helkkyivätkään lanteillasi
ja viimeinenkin säie olemistasi
kumpusi valoa ja varauksetonta
varmuutta kaiken hyvyydestä
voittamattomasta kauneudesta
totuudesta tahraa vailla ja
mittaamattomasta maltista
kunpa voisinkin käteni ojentaa
ja peläten koskettaa
tätä todeksi tullutta kuvaa
mahdotonta legendaa
haavetta tiedon tuoltapuolen
tahdoithan olla siivilläsi
laskeutua pilvien päältä
löytääksesi hetken levon
olla suruton, kyynelittä
tämänpuoleisen syleilyssä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
