Nuoren miehen kevätpäivä

Runoilija henkinen voittaja

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.5.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kaikki näyttää siltä miltä näyttää, ja kaikki on sitä mitä on. Kannattaa muuten lukea tarinat!
 

Kevät, tämä kirottu vuodenaika, jona joudun kiiman ajamana lähimetsiin parinhakuun. Juoksen alastomana kirpeän kevätilman hivellessä lihaksikasta, alastonta nuoren uroksen vartaloani. Huudan lajilleni ominaista kutsuhuutoa kerran, kahdesti. Höristän korviani, mutta en kuule naaraiden vastausta. Ajattelen kuluttaa aikaani peseytymällä viileässä kevätpurossa. Kylvettyäni aikani kajautan jälleen kutsuhuudon ilmoille ajatellen, että kyllä joku naaras sattuu kuuloetäisyydelle.

Tunnin kuluttua alan kiimani näännyttämänä kääntyä epätoivoon. Olenko lajini viimeinen näissä metsissä, vai kuuluuko kutsuhuudostani jotakin heikkoutta, kutsun matalammalla, kantavammalla äänellä. Ei vastausta. Olenko herännyt liian aikaisin, onko geenistöni virheissä lajitovereitani aikaisempi kiima-aika. Kiimani tuskassa juoksen metsää ristiin rastiin, nuoret kuusikot raapivat ihoani, ympärilläni näen muiden lajien jo pariutuvan.

Pysähdyn kuulostelemaan. Nyt kuuluu lajitoverieni askelia, kyllä aivan selvästi joku juoksee kohti paikkaa, jossa seison. Nostan norjan varteni täyteen mittaan, täytän keuhkoni ilmalla. Juuri kun mutkan takaa saapuu lajini naaras, aika viehättävän näköinen, kiimanhuutoni ympäröi lähiympäristön. Näen kuinka naaras pysähtyy, katsoo arvioiden, kääntyy takaisin ja juoksee entistäkin lujempaa pois. ”Jumalauta”, ajattelen. Olenko todellakin jollain tapaa heikompi muita uroksia. Näkyykö olemuksestani joku virhe, joka tämänkin naaraan sai ajattelemaan olevani huonoa geenistöä lisääntymistä varten. Ajattelen olevani seuraavalla kerralla varovaisempi. Tiedän olevani vastustamattoman tuoksuinen, tiedän, että jos pääsen lähietäisyydelle, ei naaraat voi vastustaa kutsuani.

Kiipeän kuuseen, harjoitan lihaksistoani kiipeilemällä ylös, alas oksistossa. Jonkin ajan kuluttua kuuluu jälleen lähestyvää ääntä. Ajattelen olevan parempi, jos en huuda kutsuhuutoa, jokin siinä opissa on mennyt pieleen. Asettaudun näkyvälle paikalle roikkumaan kuntoradan ylle. Näen kaksi naarasta, kävipä tuuri. Juuri kun naaraat ovat alapuolellani, huomaavat he lihaksikkaan hahmoni. Pysähtyvät ja tarkkailevat hieman ihmeissään.

”Miksi roikut alastomana puussa”, toinen kysyy. ”Kiima-aika”, vastaan ja hymyilen leveästi roikkuen yhdellä kädellä oksasta näyttääkseni hyvän kuntoni. Tytöt katsovat toisiinsa ja nauravat heleästi. Huomaan, kuinka kiima-aika ja nuorten naaraiden tuoksu tekee tehtävänsä vartalossani. Tytöt katselevat jokseenkin jo kiinnostuneen näköisenä vartaloani, joka on hien ja pihkan kiilloittama. ”Siis koska on kiima-aika, olet täällä viiden asteen ulkoilmassa alasti puusta roikkumassa, tuo kuulostaa vähintäänkin erikoiselta”, toteaa tähän asti hiljaa ollut tyttö. Pitäisiköhän tästä loukkaantua, ajattelen. Päädyn siihen tulokseen, että loukkaantuminen on heikkouden merkki ja rohkeuteni kerättyä sanon: ”Ettekös tekin täällä metsissä ole juoksemassa parinhaussa, miksi itse en voisi tehdä samaa oksalta roikkuen”. Tytöt purskahtavat nauruun.

Nyt jo korviani kuumottaa. Mitä vittua tosiaan puuhaan. Miten pariutuminen tapahtuu? Huomaan olevani aika aloittelija tässä lisääntymisessä. Pudottaudun alas puusta keveästi radan puruun ja tytöt kavahtavat hieman kauemmaksi. Kyllästyn tähän kummalliseen keskustelulla tapahtuvaan esileikkiin, nostan käteni niskani taakse ja kysäisen kuin ohimennen: ”No, mitenkäs olisi lisääntymisen laita?”. Toinen tytöistä katsoo minuun hieman kummaksuen: ”Siis oletko ihan sekaisin? Ei kai nyt tuommoinen iskurepliikki voi toimia, pitäisi edetä ehkä hieman hitaammin.” Kyllä nämä tytöt ne sekaisin ovat. Mitä helvettiä me täällä metsässä tehdään. Mitä muuta voi nisäkäs elämältään vaatia kuin ajoittaista lisääntymistä, oltaisiinko sitä edes olemassa jos ei esi-isät tätä olisi ymmärtäneet. Ajattelen kuitenkin toteuttaa tytön kummallista toivetta ja sanon: ”No, voidaanhan sitä vaikka aloittaa menemällä tuonne puroon kylpemään, naidaan sitten vasta”. Tytöt kuiskailevat jotakin keskenään. ”No, oli mukava jutella, hyvää metsästysonnea”, toinen toivottaa. Sadattelen mielessäni ajatellen, näinkö tässä taas on käymässä. Tytöt kääntyvät ja lähtevät juoksemaan pitkin kuntorataa. No perkele, ei kai siinä mitään menetä, ajattelen ja kajautan vielä kerran lajilleni ominaisen kiimanhuudon. Huutoni kaikuu kuuroille korville, vai kaikuiko sittenkään; näen kuinka tytöt lisäävät vauhtiaan.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot