Muistatko pappa
Sen päivän kun isä minua kiusasi ?
Kiipesin navetan katolle ja sinne nukahdin
Sinä tulit viereeni ja aloit laulamaan
Pyyhit kyyneleet silmistäni
Sanoit ettei isä koskaan kiusaa enää sinun pikku prinsessaa
Mutta pappa, isä tänään kiusasi taas
Löi niin kovaa etten pystynyt hengittämään
Ja ehkä olisi ollut parempi
Että henki olisi lähtenyt
Olisin päässyt luoksesi
Pappa minä pelkään
Eikä ole ketään kuka suojelee
Tule pappa minut hakemaan
Tämä tuska tuhoaa pienen prinsessan
Selite:
Elämä taas liian kovaa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä huokuu rakkautesi pappaasi kohtaan ja se miten häntä ikävöit ja kaipaat. Ja jotenkin se rakkaus tuntuu kasvavan sitä mukaan, mitä enemmän kärsit, kun isäsi on sinulle paha. Kenenkään ei pitäisi kärsiä ja aina pitäisi olla joku johon luottaa.
kaunis on tämä. todella upea. sanat loppuu kesken.
:)
Koskettava kaunista, vaikkakin surullinen tarina
rankasta ja ikävästä asiasta runosi kertoo, kauniisti purat tunteitasi