Minä en halua enää leikkiä
Tätä inhottavaa leikkiä
En enää anna sinun hurmata minua
Omilla sanoillani
En enää koskaan nukahda syliisi
Enkelistä muutuit mielikuvituskaveriksi
Unohda nimeni
Unohda kasvoni
Unohda että koskaan välitin
Kaikki sanani
Niin hyvät kuin huonotkin minä otan takaisin
Kuvittele että olen ollut vain painajasta
Pelkkää epätodellisuutta
Ja etsi sitä joka poistaa yksinäisyyttäsi
Sitä joka sopii sydämeesi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
en voi sanoa kuin: upea.
Haikean surullista lukea tälläistä. Ihan vain siksi että joskus itselle tärkeä ihminen lakannut välittämästä. Se on surullista, mutta joskus tarpeellista tajuta, jotta voi siirtyä eteenpäin. Todella kuvaavaa tekstiä, raskaan kaunista sointuvaa sanojen virtaa, vaikka samalla lopetus antaa tietynlaista toivoa ja tilaa unelmille, joita ilman ei voi elää.
"Kadotin paljon ja samalla löysin enemmän."
TODELLA HYVÄ RUNO!
Sä osaat kirjottaa :)
niin hyvin osuu että oikein sattuu! hyvin pidät runon juuri sopivan mittaisena ja kokonaisuus pysyy erittäin hyvin kasassa.
tää kolahti!
Leikki kun muuttuu todellisuudeksi, se alkaa satuttaa! Kovin sanoin pyydät toista itsesi unohtamaan! Kiehtova ja erilainen runo!
koskettava vahva ja voimakas sanomasi, toivotaan että kaikki menee hyvin, että hän unohtaa ja sinä, toivotaan että ei tule ikävä ei kaipuu, tunnelmasi oli hyvä ja pidän *napakasta otteestasi*