CorazOn

Elämäni polku
törmää mustaan seinään.
Tuo seinä, muuri, on paksu kuin maan kuori,
korkeampi kuin yksikään vuori,
kiertää leveyttään maapallon ympäri.
En pääse yli,
en ali,
enkä ympäri.
En voi uskoa tätä todeksi,
pidin sinua sylissäni,
halasin, suukotin,
rakastin – ei, rakastan!
Ennen, nyt, aina - ikuisesti.
Silmäsi painuivat kiinni,
hengityksesi hidastui,
en voinut päästää sinua pois.
Istuin hiljaa, sinä sylissäni,
avasit silmäsi vielä hetkeksi,
näin pienen hymyn huulillasi.
Annoin sinulle suukon,
painoit silmäsi kiinni,
viimeistä kertaa.
Jäin yksin.
Tuska.
Pimeys.
Tyhjyys.