Katulamppujen heijasteessa
käydään kohti pimeää
syyskuun tumma,
se saartaa meidät
aina niin varkain
Kaupungin yössä
epätavallinen hiljaisuus
vain yksi ohikiitävä auto
aina silloin tällöin
ja polku
sinne ja takaisin
Astelet vierelläni,
hiirenhiljaisuus
sumu laskeutuu
yönkulkijan askel jo painaa
Kerro minne tahdot kääntyä
päätän
seuraanko vielä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Saattaa olla että epätietoisuus, varmuus on ihmisellä tarpeellinen keino välttää tarpeeton kiinnittyminen sängyn jalkaan voi se olla laituri rengas. Toisaalta olen kokenut, että huonosta alusta - epäröinnistä, pitkästä - on syntynyt pysyvyyttä. Lukijaa kuljetaan yössä, kadut ovat pitkiä ja harva on matkalla. Tulee hetki jolloin päätetään enemmän, kuin mitä hiljaisuus merkitsee. Runosi hengittää sanat eläviksi.