viimeinen lehti

Kääntyvien parvien selät jo kuiskivat

pimeydestä kasvaa lintu.

Valkoinen valo häpeää värin.
Ja kaikki hurmaantuvat.

Ilmaan puhkeaa polku.
Siellä astelee metsä kikatusta.

Eikä kättä ole kädessä
varjon näköiselle harmaalle.
Eikä huulilta lähtevä laulu
suutele kuin sateen.

Se kannattelee silmiini
yksinkertaisen viisauden:
Kuinka olenkaan
viimeinen lehti.
Ja sitä vasten on kaikki.

Huokaus värisee lämmön.
Lämmittelen käsistäni unen.

Ennen kuin olen tehnyt jotain
suurempaa, 

Unelmieni ilmapallo
poksahti pilveen puun taa.

Mutta olin jo tehnyt.