Yön Kuningatar

Oli pimeä mutta lempeä ilta, kaupungin kadut olivat hiljentyneet yötä kohti. Katuvalot loivat pehmeitä varjoja asfaltille, ja tähtitaivas kimalsi kuin se olisi halunnut kertoa tarinan tuhansista unelmista. Skootterin moottori pärisi, kun Jake odotti rakastaan saapuvaksi. Yön Kuningatar, oli matkalla. 

"Hei rakkaani, hyppää kyytiin!" Jake kutsui hymyllä, joka sytytti valon heidän välilleen. Heidän tarinansa oli alkanut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se salama tapaaminen oli vielä kirkkaana mielessä, ja siitä lähtien jokainen hetki oli ollut kuin lempeä tuulahdus elämän kauneudesta. 

"Sinä olet kauneinta, mitä tämä maa on koskaan kantanut," Jake kuiskasi, kun Yön Kuningatar istuutui skootterin tarakalle. "Jokainen katseesi, jokainen liikkeesi, on kuin kedon kukkanen, joka heiluu kesäisen tuulen mukana." 

He ajoivat hiljalleen läpi kaupungin, kunnes saavuttivat tutun rannan. Meren aallot loivat unenomaisen rytmin, taivas heijasti heille kuun hopeisen valon. "Tässä me nyt olemme", Jake sanoi, pysäyttäen skootterin. "Katsotaan sateenkaarta, muistellaan menneitä, annetaan tämän hetken painautua syvälle sydämiimme." 

Ranta oli rauhallinen, melkein kuin maailma olisi hetkeksi pysähtynyt. He halasivat toisiaan tiukasti, katseet vaihtoivat sanoja, joita ei tarvinnut lausua. Taivaanranta hehkui, ja meri keinui heidän edessään kuin muistuttaakseen elämän jatkuvasta liikkeestä. 

Jake tunsi Kuningattaren käden laskeutuvan hänen selkäänsä, vaivihkaa Jakenkin sormet kulkivat kuin tanssien Kuningattaren vartalolla. "Sinä olet täydellinen", hän ajatteli, mutta sanat pysyivät sydämessä. Jaken ajatukset sekoittuivat kuin puuro, mutta silti jokainen kosketus oli tarkkaan harkittu, jokainen hetki kallisarvoinen. 

Katsoessaan Yön Kuningattaren silmiin, hän tunsi sydämessään salamoiden iskevän, ei pelottavasti, vaan kuin pieniä onnen kipinöitä, jotka ravistelivat hänen sisintään. Hän tunsi rakkaansa kehonsa lämpimän vastauksen, kun rakkaat sanat kuiskivat hänen korvaansa. "Rakas, sinä olet ihana. Sinun kosketuksistasi olen aivan kananlihana." 

Heidän hetkensä oli täydellinen. Kietoutuneina toisiinsa, he unohtivat maailman ympärillään. Jokainen huokaus, jokainen sydämenlyönti vei heidät syvemmälle toistensa syleilyyn. Heidän kahden yhteinen tie, joka oli alkanut yllättävästi, oli nyt selvästi rakkauden täyttämä. 

Kun he lopulta nousivat skootterille uudelleen, Aurinko alkoi nousta, kulltaten maan, samalla herättäen linnut laulamaan uuteen aamuun. He suuntasivat kotiin, mutta tiesivät, että tämä yö ja hetket jäisivät elämään heidän sydämissään ikuisesti. 

Ja niin, Yön Kuningatar ja hänen rakastajansa matkasivat eteenpäin, tietäen, että heidän rakkautensa loistaisi yhtä kirkkaasti kuin heitä valaiseva aamun aurinko. 

  Yönkuningatar               

Hei rakkaani! Hyppää skootterini kyytiin, vien sinut pienelle ajelulle.   
Muistan kun ekakerran tapasimme, tulit kuin salama kirkkaalta taivaalta elämääni.   
 
Olet ihaninta mitä luoja on luonut päälle tämän maan, sinusta aina iloita saan.   
Vartalosi keinuu edelleenkin kuin kedon kukkanen, ja silmistäsi voin lukea kaiken kauneuden.   
 
Yhden asian tahdon sinulle osoittaa suudelmalla, palvon maata jalkojesi alla.   
Sillä maa on kuin syntinen laulu, julma tutkielma elämästä, kuolemasta, nuoruudesta sekä rakkaudesta.   
 
Kamaan hyppää jo kyytiin! Vien sinut pienelle retkelle, skootterilla kuljetan sinut rannalle!   
Jossa sateenkaarta yhdessä katselemme, menneitä muistelemme, iloiset kasvomme vasten toisiamme halatessa painamme.   

   
Rannalla on ihanan uinuvaa, katselemme merta aaltoilevan keinuvaa.   
Taivaanrannasta kuu mereen heijastuu, lumoavasti yökin yllemme laskeutuu.   
 
Käteni vaivihkaa tiimalasi vartalollesi hakeutuu, kulkee pitkin kauniita muotojasi, ajatukseni puuroksi sakeutuu.   
 
Laaksosi kukkulasi saa minut sekoamaan, kaula-aukkoosi kurkistan silmäni lukkituvat vuoristomaisemaan.   
 
Ylemmäs vilkaisen, näen Naantalin auringon, mikä saa hymyilemään tämänkin Ringon.   
Silmiisi kun sukellan, tunnen kehossani salamoita, ei ne ole kamaloita, vaan onnen ipanoita.   
 
Ja nämä ipanat repivät mun rintaa, kun kosketan vartalosi pintaa.   
Kuiskit korvaani, rakas oot ihana, mää oon sun kosketuksista aivan kananlihana.   
 
Niistä sanoista mulle pollee olo tuli, et alushousut jalastani suli.   
Sua vielä hellinkäsin tutkailen, mitään kiirettä siinä pidä en.   
 
Kietoudut ympärilleni, huokaat onnesta, se täyttää sydämeni.   
Joka lyö 200 kertaa Butsi Bumpin kun annat mulle vielä humpin.   
 
Ihana oli meidän kahden yhteinen tie, skootteri meitä jo kotiin päin vie.   
Sillä aurinko nousee, herättää kullatun maan, ja saa linnutkin laulamaan.