Halla maalaa valkealla sudillaan,
nurmikoita kuun kelmeässä valossa.
Pakkanen luikertelee pitkin jokea,
noustakseen maalle alavalla seudulla.
Aamulla auringon noustessa,
vihreä on valkoista,
kuurankukan auton ikkunassa,
ruoho kahisee aamun askelissa.
Niin kesä on mennyt aikoja sitten,
syksykin jättää jo jäähyväisiään.
Talvi kokoaa joukkojaan rajalla,
hyökätäkseen maahan syksyiseen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea ja kaunis runo!