Yksinäisyys väijyy illan varjoissa
väijyy kuin susi lammasta
minä odotan ihmettä
niin ehkä saan sen
ja saman kannen alla
sinä käärit huovan ihosi jatkeeksi
otat lapsesi kainaloon
minä valvon ja mietin miten
pitäisin järkeni täällä sairaalan portin
ulkopuolella
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Auts..
Mielenkiintoinen ja tunteellaan vaikuttava runo.
Taidokas.
Pidin kovasti.
Paljon puhuva runo!
Upea.
Kiehtova kuvaus huolesta, kateudesta
tai jostain pelon tummasta puolesta
En tiedä olenko jotenkin viksahtanut mutta minä pidän tällaisista alakuloisista, sääliä ja myötätuntoa herättävistä runoista. Tummuudestaan huolimatta tässäkin on jotain mystistä kauneutta ja levollista tunnelmaa.