Pellavapää

Runoilija Anna1975

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.7.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Enkelimäinen pöly

on tuulen käsissä,

yksinäisyyden puhe.

 

Arvet vuotavat ahdistusta
se niistä valuu vapaana

minä silitän pellavaa, silitän
en sileäksi koskaan saa

sinä valitsit hiljaisuuden
nyt odotat ääntä

odotat,
että joku puhuu sinussa

minun taskussani


avaimet painavat tonnin
saumat natisevat äärirajoillaan

äärettömän pitkän ajan

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Mieleen tulee riita, sen jälkeinen tila. anteeksiantoa, ahdistavaa odotusta, päätöksiä. Avaimet nousevat avainasemaan, ehkä runo vielä aukenee. Toinen säkeistö on mielestäni runon huipentuma, ehdottomasti nerokas.

hieno kirjoitus , joskus nuorena minäkin olin pellavapää, nyt on hiukseni tummuneet iän myötä,

Voimakkaan tunnepitoinen, ahdistunutkin runo. Vaikuttavaa ja painokasta kerrontaa!

Salaperäistä, tunteellisen voimakasta.

Nimensä mukaisesti tämä runo ei ole siloista silkkiä. "Avaimet painavat tonnin" kuvaa kaiken ilman selityksiä.

Taidokasta runoilua, joka herättää voimakkaita tuntemuksia tullessaan lukijaa lähelle. Pidin paljon.

Hieno ja koskettava runo, pidän erityisesti tuosta "minä silitän pellavaa, silitän / en sileäksi koskaan saa" kuinka loppusoinnullisuus yllättää muuten vapaamuotoisessa rakenteessa.

 

Käyttäjän kaikki runot