Istun työni ääressä,
mieli kyynelmeressä.
ja ulkona... paistaa aurinko!
Ei kulje ajatus, ei toimi muisti.
viileytesi tähän suisti!
Ei ole elo vain hauskuutta ja tanssia.
Arjen harmaus..
kuin vasten kasvoja pamaus...
Sydämessä kipu,
vain Sinullako poistoon vipu?
Olet pikku poika vain,
vastuun arjesta unohtain.
Jos on kaksi,
on toinenkin huomioitavaksi.
Otan siis askeleen taaksepäin.
Pääsenkö lähemmäksi Sinua näin?
Vai otanko askeleen eteen,
katseen suunta tulevaisuuteen?
Onko siellä Sinua... minua... meitä?
Vai jatkuuko matkani uusia uria ja teitä?
Selite:
.. plääh kun tökkii! Ja ärsyttää!!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vilpitön koskettava runo.