En kai kestäisi
ettei kaipuu asuisi minussa
edes hieman
janoaisi väriviimojen tuskaista tuhkaa
kirpeää paloa
sävyttäisi ohimoitani mustalla ja harmaalla
piirtäisi ihooni keltaisen ja punaisen valoisin viivoin
Vain vaimenneen
hyytyneen hetken
ihmettelisin hengittämättä
ohikiitävää elämääni
sitten jo tarttuisin siveltimiin
vapaudella ja inspiraatiolla
avoimuudella oman elämänsä taiteilijan
taas matkaan lähtisin mielten arvoituksiin
keinumaan
kuunsirpille öisin huokaamaan
sielun kaipuu sydämellä
minä elämällä elän
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
