Tyhjään tuoliin katse jähmettyy
Siihen sinä et muodostu
Huulillani, en kesää maista
Silmissäni, en järveä nää
Tyhjyydestä, en sinua löydä
Keskuudesta, en sinua löydä
Sinisiin unelmiin
Elämä jäi jumiin
Sallikaa...
Sen vain sinun korvaasi kuiskaisin
Vaiennettu elo
On katkaistu ympyrä
Sinne edestakaisin
Tyhjään tuoliin aina palaan
Etsimään sinua
Sallikaa...
Malttakaa...
Parantaa
Selite:
2014 alku syksystä kirjoitettu runo. Nyt menneitä tunteita nämä ja taakse jäänyttä elämää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaipauksen syvyys koskettaa.
Se on kuin taikarinki, josta
ei osaa takaisin elämään.
Mutta jospa huomenaamu
aukenisi toivorikkaana ja antaisi
uuden suunnan, uuden läheisen.
On runo hyvästijättöä. Kuvasi ovat selkeitä, olet jo puoliksi irti. Kypsän rakkauden tapaan palaat tyhjään tuoliin. Huomosi ovat tarkkoja ja väittäsin sinun kirjoittaneen enemän kuin 3 runoa. Pidin runostasi