Ojentaisitko kätesi alas kohti?
Olen täällä, lian peittämänä
Soraa, multaa
Vesi on kastellut maan märäksi
Vaatteeni ovat menettäneet todellisen värinsä
Olen ollut täällä aivan liian pitkään
Pelkkä tuntikin voi olla pitkä aika
Mutta tämä aika on kuin loputon jatkumo
Kuin avaruus, joka ei pääty
Täällä kaikki on myös yhtä pimeää
Pimeää kuin tumma tausta, mistä värit ovat kadonneet
Selite:
Runon kirjoitin jo vuonna 2007 ja tein siihen pieniä muutoksia sitä julkaistaessa tänne.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Maasta pienikin ponnistaa" on
tähän sopiva sananparsi.
Kirjoittaminen on terapiaa, jonka
kautta kirkkaammat värit alkavat
vaikuttaa ja aurinkoa kohti voi
kurottaa. Sinulla on taito tuoda
esiin tunteesi hyvällä tavalla.