Sielun kuiske, huutokin
kuulematta jää
rinnallani surunpesä
pelko enää täällä elää
Syrjällään on sydänpolo
läsnä paha olo
alakulo ainaiseni
suru sydänkäpysein
Mieli menee menojansa
mieron mailla matkoaa
teillä tuntematonten
vaan missä menen minä?
Kulki usvaan, sumuhuntuun
hämäräänsä hukkui
eksyi pimeäänsä
pois osannutkaan ei
Kunnes viimein vaikenin
kuulin, kuuntelin
sieluni sanoin omin
kutsui luoksein takaisin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Arvoituksellista. Tykkäsin tuosta säeparista "Mieli menee menojansa/mieron mailla matkoaa"
Herkkä, hyvä runo
Koskettava runo tämä