Hämärän hellimät
uupuneet auringot
valonsa vaienneet
piiloutuvat pimeään
Haavan alkuun
syntyyn arpien
kätkevät suruaan
notkelmaan nurjaan
Minä itken
en sinua, en minua
vain meitä yhdessä
olemme niin erikseen
Rakkaus haavan loi
lempi kylmän toi
liittomme tyrehtynyt
me arpeudumme nyt
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Säväyttävän ja Koskettava.
Kiehtova otsikkokin runollasi.
Pidin.
Tämä koskettaa syvältä.
Kylmäävää runokerrontaa. Tämä kuulostaisi hyvältä ääneen luettunakin, paitsi että jäädyttäisi sielua vieläkin enemmän.
Viisasta, synkeää, koskettavaa tekstiä. :-)
Tykkäilen etenkin sanavalinnoistasi ja yleisesti kirjoittaa.
Kaunis runo.