Sieluni makaa laiturilla
Ikävä on suloisen kipeä
Sieluni makaa valkeana ja kuulaana
odottaa purjetta
Kulkevat ylitse pilvet
yöllä äänettömät tähdet
Puun lehvät kantavat vuoroin lunta
vuoroin kukkivat
Sieluni makaa ja odottaa
Aamuruskossa se saa
pieniä kaarnalaivoja siipiensä alle
Tulee heijastuksia purjeista
kaukana jossain
Suloisen kipeänä lepää sieluni
ja odottaa
Oikoo hiljaa jäseniään,
sillä kerran
on se saava Suuren Purjeen
eikä seilaamisella pidä
sen jälkeen loppua oleman
Ja sieluni hymyilee hiljaa
kyynelten kimmellyksessä
Niin taitavat tähdet lukea
sieluni sanat,
laineet kantavat sen laulua
ja lokit lentävät yli
hiljainen tieto silmissään
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
