Minä poltan kynttilää yöllä ja päivällä,
kesät, syksyt ja talvet.
Ohikulkijat ihmettelevät ja kysyvät:
"Miksi majastasi loistaa koko ajan valo?"
"Minä odotan", vastaan heille.
"Saahan sitä odottaa", he sanovat.
"Sammuttaisit lamppusi ja menisit nukkumaan."
Mutta minä ostan lisää tulitikkuja ja steariinia.
Minä tiedän, että hän tulee.
Ei kukaan voi olla tulematta kotiin.
Ja hän voi tulla milloin vain, ilmoittamatta.
Siksi pidän valoa joka hetki.
Minun kaipaukseni on kutsu ja se kantaa helki näiden öiden, keväiden ja talvien.
Ja kun hän viimein kävelee kotikatuani, hän näkee valon ikkunasta ja tietää tulla sisään.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
