annamanna

Tyttö istuu asemalaiturilla
ja hänen odotuksensa on pitkä kuin
junarata
Veli nukkuu vaunuissa
onneksi nukkuu
Sitten herää
Hän tarjoaa sille maitoa,
lämmittää sen vesihanan alla aseman vessassa
Äiti on luvannut tulla
Tyttö odottaa,
kuulutukset seuraavat toistaan,
junat tulevat ja menevät
ja ihmiset, paitsi hänen äitinsä
Tyttö tuijottaa kauas -silmänsä kipeiksi-
tulisiko hänen äitinsä juna seuraavana
Veli on levoton,
tyttö heijaa häntä ja pitelee pienellä polvellaan
Äiti on luvannut tulla,
tyttö kertaa,
takamus puutuu,
hän kävelee vähän ja odottaa,
lykkää vaunuja laiturin päästä päähän
Viisarit liukuvat kellotaululla
ja aurinko alkaa painua
Silloin äiti tulee,
hänen koko hajuvetensä on siinä
Se on äiti, tyttö hitaasti tajuaa
Hyvinkös täällä on pärjätty, äiti sanoo
ja nostaa veljen
kivistäviltä käsivarsilta
Äiti tarttuu vaunuihin
ja alkaa työntää rivakoin askelin
Tyttö kiirehtii pysyäkseen vauhdissa
He menevät kotia kohti, tyttö perässä

Tytön silmiä kivistää,
hänen silmiään niin kivistää