Ikäväni on pitkä kuin venesatama
Kuljen laiturin päästä toiseen
ja itken
Kuu kuulee, kun kuiskaan:
"Eikö rakastetaki me
kaikkia tämän maailman ihmisiä?"
Tunnen, miten nyökkäät hiljaa
"-Varsinkin niitä, joiden katseessa
syvälle isketty kipu,
tämä sama viiltävä ikävä ja kaipaus.
Eritoten heitä, jotka kipeällä käytöksellään
vähiten sitä ansaitsisivat,
mutta eniten tarvitsevat-
heitä, jotka huutavat:
'antakaa minulle ensin anteeksi
ja sitten ottakaa syliin'."
Laituri kumisee ja me kuljemme sillä,
sinä ja minä,
ja hengessä pidän sinua kädestä
Vesi on mustaa,
mutta meitä kannetaan sen päällä
Näin kannetaan kaikkia
maailman ihmisiä
Ensimmäisenä jouluna se rakennettiin:
laituri, silta maaasta taivaaseen
Meidän on kiire kertomaan siitä
Ikävä kantaa meitä
Laulumme on kipua ja kirkkautta tulvillaan
Kuu kuulee meitä
ja taivas vastaa rukoukseemme
tähtien tuhansilla tuikkeella
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
