Univaje vaeltaa suoniisi ja yhtyy sinuun syntyäkseen Sinuksi. Ollakseen enemmän sinä kuin sinä itse. Musta pariisinkahvi ilman sokeria on jo klisee, samoin sinä ja keskeneräiset ompeleet. Et jaksa tehdä mitään tai olla kukaan, mutta kai se on pakko. Ei vielä, onneksi. Niskakipu kroonistuu ja päätä särkee, on kuin olisi humalassa vaikka ei ole. Vuorokausirypäs eikä sekuntiakaan unta. Sillä jos suljet silmäsi, jos lepäät hetkisenkin, niin maailmassa tapahtuu jotain ihmeellistä, ja sinä et koe sitä. Ehei, ei se voi silloin tapahtua kun valvot, sillä karma on ämmä ja jumalat tunnetusti kusipäitä. Aamu tuntuu keskiyöltä. Pakko pinnistellä ja pysyä hereillä tekemättä mitään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
