Syrjitty. Yksin tietään kävelee.
Jumalansa menettänyt, monta vuotta sitten.
Itsessään sen aiheutti, rakkautensa kuolemisen.
Rinnassa sen oikean, jota enään tunne ei.

Ajatukset kuin syöpäläisen, kuin juoppohullun.
Sekaisin jäljiltä riehuneen naisen, raivo kyyneleet kuivattaa.
Yksin haluan tietäni tallustaa.

Joskus mietin ma mielessäin.
Onko olemassa, minää, itseäin.
Isossa maailmassa, pienessä mielessä.
Välillä matkaa en tahdo jaksaa
enää askeltakaan eteenpäin.

Toivo minut pystyssä pitää, sua ajatellen.
Sykkii sydämeni rinnassain, äänin hiipuvin.
Toivo jossain itää, sinun muistollesi
jospa joskus; olisimme yhdessä taas
Emmek' yksin.