Aamu tuli aina

aamu tuli aina
silloinkin kun yöt kurkottelivat toisiaan kohti liian pitkin sormin
ja sinne väliin minäkin melkein puserruin
kuin siivilän lävitse
tämä tunteideni vetinen sotku
ja päivien saostumat

silti aamu tuli aina
ja pian oli kevät
rahiseva sora ja pölyinen tuuli
joka nostatti esiin ainaisen yskän

kuin puoliksi lahonnut talo
yskin pölyä keuhkoistani
muistamisen tomua
villiintyneitä villakoiria

säilöin sinua palasina etikkaliemessä
syvällä kellarini pimeydessä
sillä selvisin nälästäni talven yli

vaan nyt on jo kevät